”Päästä hänet, Zedar”, Belmakor sävähti uhkaavasti. Zedar perääntyi askeleen taaksepäin, mutta laskeutui sen verran, että sai Beldaranin maahan seisomaan. Päästettyään tytöstä irti, tyttö katsoi ihmeissään Zedaria, kunnes kääntyi taas katsomaan vanhempiaan ja leveä hymy nousi hänen kasvoilleen.
”Äiti! Iti!” tyttö huudahti ja juoksi innoissaan vanhempiensa luokse. Belgarath kyykistyi. Hän levitti käsiään ja nappasi pikkuisen syliinsä. Beldaran nauroi, kun hän nousi ylös. Belgarath suukotti tytön poskea moneen kertaan kuunnellen tyttärensä naurua. Luoja, kuinka paljon hän oli kaivannut nuorempaa tytärtään.
Belgarath tiesi muiden katselevan, mutta ei välittänyt siitä. Hän kuiskaili Beldaranin korvaan, kuinka kova ikävä isällä oli ollut ja kuinka paljon hän rakasti tytärtään. Beldaran nojasi isäänsä ja pää lepäsi miehen olkapäätä vasten, kunnes yhtäkkiä tyttö irrottautui sen verran, että istui ryhti suorassa ja sai katsottua isäänsä suoraan silmiin.
”Iti”, tyttö aloitti, ”toitko tinä jotain tuliaitia Belille?”
Belgarath nauroi lempeästi ja suukotti tytön otsaa. ”Toinhan minä, mutta ne odottavat kotona”, hän vastasi ja katsoi Beldarania. Tyttö pohti jotakin hetken aikaa ja hymyili sitten.
”Mitä te on?” tyttö kysyi uteliaana hiljaisella äänellä, kuin kuiskaten salaisuuden. Belgarath naurahti uudelleen, koskettaen sormellaan tyttärensä nenän päätä. ”En tiedä”, hän vastasi. ”Näet sitten kotona.”
Beldaran hihkaisi hymyillen. Poledra oli seisonut Belgarathin vierellä ja silitti nyt Beldaranin hiuksia. Tyttö sädehti onnesta, ja Belgarath antoi tytön äitinsä syliin. Yksi huoli painoi silti hänen mieltään.
Hän katsoi veljiään, jotka olivat katsoneet häntä kunnioittavasti ja ihaillen, ja tervehdys, jonka isä ja tytär olivat vaihtaneet, oli saanut heidät heltymään. Belgarath tiesi, että hänen veljensä olisivat katsoneet myös äidin ja tyttären välisen tervehdyksen, mutta oli päästävä eteenpäin.
Hän kääntyi Zedarin puoleen ja loi itsestään vakavan ja hyvin kylmän ihmisen.
”Hyvä on, Zedar”, hän aloitti kylmästi ja huomasi saavansa muut veljensä takaisin todellisuuteen. ”Tiedät oikein hyvin, että osaan laskea kahteen. No niin, missä Polgara on?”
Zedar kavahti taas askeleen taaksepäin, jonka seurauksena Belgarath otti askeleen eteenpäin. ”Belgarath… minä en halua pahaa lapsillesi”, hän änkytti tärisevällä äänellä.
”Ei minua kiinnosta, mitä haluat lapsistani, vaan haluan tietää missä Polgara on”, Belgarath oikaisi kylmästi ja asteli lähemmäs Zedaria. Hän näki miehen tärisevän ja vilkaisevan nopeasti ympärilleen. Silmistä paistoi suunnaton pelko. Pelkäsikö Zedar niin paljon entistä veljeään?
Luopio lannistui polvilleen maahan Belgarathin eteen, kasvot painettuna ruohikolle. ”Ctuchik!” hän huusi ja katsoi Aldurin vanhinta opetuslasta, joka oli hänestä muutaman askeleen päässä. ”Ctuchik käski minun tulla ja kertoa, että he suuntasivat Mardujoen rannalla sijaitsevaan pieneen kylään. En olisi muuten tehnyt näin, jos hän ei tappaisi tyttöjä.”
’Joskus vihollinen auttaa sua omasta tahdostaan tai tarkoituksesta.’
”Mitä hän suunnittelee?” Belmakor kysyi jostakin Belgarathin lähettyviltä.
”En tiedä”, Zedar parkaisi pelosta. ”En tiedä mitään muuta, kuin että hän aikoo tappaa lapset ja yritin estää häntä.”
”Valehtelija”, Poledran ääni tiukkasi kylmästi.
’Älä lyö kaikkia vihollisiasi maahan jalkojesi alle ja totea heidän valehtelevan.’
”Minä en oikeasti halunnut”, luopio parahti epätoivoissaan. Hän konttasi Belgarathin jalkoihin tarrautuen jalkaan kiinni ja katsoi kyyneleisin silmin vanhinta veljeään… Ei, entistä veljeään.
”Usko minua, Belgarath”, mies aneli.
”Hah, niin varmasti. Kyllä Belgarath taas kelpaa veljeksesi ennemmin, kuin viholliseksi”, Beldin pärskähti inhoten. He olivat ympäröineet Zedarin.
’Ole avoin.’
”Belgarath, minä pyydän, usko minua”, Zedar rukoili hänen jalkojen juuressaan.
”Oletko tosiaan sen arvoinen, Zedar?” Belsambar kysyi pilkallisesti. Luopio kavahti.
’Kohtele vihollisiasi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.’
”Älä muuta virko, veliseni”, Beldin lisäsi pilkallisesti, yhtyen Belsambarin sanoihin muiden lailla. ”Voisimme miettiä, mitä tekisimme sinulle. Ehkä voisimme tappaa sinut, niin et voisi enään satuttaa ketään petturuudellasi.”
’Äläkä unohda, poikani, että ma olen opettanut sua rakastamaan.’
”Ei”, Belgarath sanoi yllättäen. Kaikki käänsivät katseensa vanhimpaan opetuslapseen ihmeissään. Hän tiesi, että he olisivat hänen päätöstään vastaan, mutta hän tekisi juuri niin kuin mestari olisi tehnyt. ”Me emme satuta häntä.”
”Mutta Belgarath…” Belmakor aloitti, mutta hiljeni, kun vanhin nosti kätensä ylös.
”Belgarath, Zedar on pettänyt meitä kerran ja voi jauhaa meille mitä tahtoo”, Beldin tiukkasi välittämättä Belgarathin merkistä.
Belgarath mulkaisi kitukasvuista veljeään. ”En muistaakseni antanut sinulle puheenvuoroa”, hän tokaisi kylmästi. Sitten hän katsoi muita veljiään. ”Tiedän, ettei päätökseni miellytä teitä, mutta annamme Zedarin olla.”
Zedar huojentui, mutta Poledra ei ollut tyytyväinen. ”Mutta kultaseni, hän…”
”Kosto ei merkitse yhtään mitään”, Belgarath sanoi keskeyttäen vaimonsa. ”Tappaminen ei auta mitään. Saisimme vain syytökset ja omantunnon niskaamme.” Hän piti tauon ja jatkoi hiljaisella äänellä niin, että kaikki kuulivat: ”mestari on opettanut meistä jokaisen rakastamaan. Rakkaus on parempaa kuin ikuinen kostonhimo. Minä kunnioitan mestaria ja rakastan tappamisen sijaan.”
He hiljenivät kaikki. Sitten Zedar katsahti Belgarathia. ”Saanko… Olenko vapaa?”
”Olet, Belzedar”, Belgarath vastasi hiljaa. Zedar avasi suunsa sanoakseen, ettei ollut enään Belzedarin arvoinen, mutta Belgarath ehti ensin: ”vapautan ennemmin veljeni kuin vihollisen.”
Zedar katsoi ihmeissään Belgarathia. Sitten hänen riutuneille kasvoilleen nousi varovaisesti hyvin alistunut hymy, joka oli varovainen kiitos. Belgarath nyökkäsi pienesti ottaen kiitoksen vastaan.
”Hyvä on, Belzedar”, Poledra sanoi värittömällä äänellä. ”Tule syömään, näytät nälkäiseltä.”
He kääntyivät kaikki katsomaan naista, joka seisoi miehensä vierellä Beldaran sylissään.
”Poledra”, Beldin kivahti. ”Et kai sinäkin…”
”Jos mieheni on sitä mieltä, että näin on hyvä, niin se sopii minullekin”, Poledra sanoi ja katsoi Belgarathia tarttuen vapaalla kädellä miehen käteen ja hymyili. Belgarath katsoi vaimoaan silmiin ja hymyili helpottuneena. Poledra ei ollut hylännyt häntä hänen päätöksensä takia. Uhkaavan hiljaisuuden aikana mies oli pohtinut, mitä tekisi, jos joutuisi jatkamaan matkaansa yksin.
Poledra irrotti otteensa ja meni nuotion luokse. Zedar loi aran katseen vielä ennen kuin yritti nousta. Hän oli kuitenkin vajota takaisin polvilleen jalkojen pettäessä. Belgarath oli valmis tarttumaan kiinni miehestä, mutta Belkira ja Beltira ehtivät ensin. He auttoivat Zedaria pysymään pystyssä laittaen Zedarin käsivarret heidän niskojensa taakse tukeakseen häntä.
Belgarath katsoi heitä hämillään, mutta kaksoset hymyilivät ja veivät Zedarin nuotion luokse. Neljä miestä jäi katsomaan heidän peräänsä. He seisoivat hiljaa sanomatta sanaakaan. Belgarath mietti, olivatko he hyväksyneet päätöksen.
Beldaran tuli isänsä luokse. Belgarath otti tytön syliinsä ja suukotti tätä. Sitten hän katsoi Beldarania silmiin.
”Tiedätkö sinä, missä Polgara on?”
Beldin pärskähti. ”Ei se mitään tiedä”, hän tokaisi tylysti. ”Ei yhtään sen enempää kuin isänsäkään.”
Belmakor meni Beldinin perään: ”Älä viitsi olla lapsellinen, vanha veikko.”
Belgarath huokaisi raskaasti ja tunsi käden olkapäällään. ”Tiedät, että olen aina kanssasi ja arvostan mielipiteitäsi”, Belsambar sanoi ja katsoi häntä suoraan silmiin, ”mutta Zedar ei ole rakkautesi arvoinen… ei enään.”
”Tiedän”, Belgarath sanoi ja katsoi nuotiolle.
Syötyään he kokosivat loput tavaroistaan. Zedar jäi nuotiolle lepäämään, kun he olivat lähteneet jatkamaan matkaansa. Belkira ja Beltira olivat jättäneet miehelle hieman eväitä, jotta hän pärjäisi.
Beldin taas ei ollut leppynyt lainkaan. Kyttyräselkäinen mies oli mököttänyt ja lensi nyt edellä tähystääkseen, mitä tuleman piti. Belgarathia se ei haitannut, sillä hän tiesi veljensä leppyvän aikanaan ja helpotuksekseen hän tunsi, että mestari oli tyytyväinen hänen päätökseensä.
Belgarath katsoi päättäväisin ilmein taivaalle. ’Varaudu, Ctuchik. Olen jo matkalla.’
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti